Miksi lähteä tälle matkalle?

Monelle saattaa herätä kysymys, että miksi pitäisi lähteä tällaiselle matkalle, eikö olisi helpompaa antaa vain asioiden olla niin kuin ne ovat. Miksi lähteä kaivelemaan vanhoja asioita. Niin minäkin ajattelin vuosikaudet, jos asiaa edes ajattelin.

Enimmän osan elämästäni olen elänyt kuvitelmassa, että minulla on hyvä itsetunto, minä rakastan itseäni ja tunnen itseni niin hyvin kuin vain voi. Mutta en olisi voinut olla enemmän väärässä. Luulin myös, etten voi itse tehdä asialle mitään, en tiennyt miten voisin tutustua itseeni paremmin. Mutta kun viimein myönsin itselleni, että jotain olisi tehtävä, alkoi polku avautua pikkuhiljaa eteeni.

Aloittelin matkaa itsekseni tutustuen mm. tunnelukkoihin, persoonallisuuksiin ja chakroihin. Itselleni kuitenkin tärkein askel polulle pääsemisessä oli terapian aloittaminen. Terapeutti sai minut pikkuhiljaa ymmärtämään, että minulla ei todellakaan ollut hyvä itsetunto, en välittänyt, saatika rakastanut itseäni, enhän edes suuremmin tuntenut mitään tunteita, enkä todellakaan tuntenut itseäni. Terapian aikana kävimme läpi elämäni vaiheita ja aloin vähitellen ymmärtämään, miten olin tähän tilanteeseen päätynyt. Samaan aikaan jatkoin myös itsenäisesti tutustumista itseeni eri menetelmin (mm. tunnelukot, chakrat, meditaatio) Itsetuntoni alkoi paranemaan, aloin rakastamaan itseäni ja tuntemaan itseäni paremmin. Opin vihdoin meditoimaan chakrojen avulla, mistä on ollut suuri apu matkallani. Opin nauttimaan kehoni liikuttamisesta mm. joogan avulla. Opin myös luottamaan enemmän kehooni ja mitä kaikkea sen avulla voin saavuttaa. Aiemmin oli juurruttanut itseeni uskomuksen, että kehoni ei pysty liikunnallisiin saavutuksiin enkä minä edes tykkää liikunnasta. Nykyään rakastan joogaa ja vaeltamista, huolimatta siitä tosiseikasta, että olen ylipainoinen. Aiemmin ajattelin aina, että sitten lähden kokeilemaan eri lajeja, kun olen saanut painon pois. Mutta on ollut todella tärkeää huomata, että voin nauttia näistä asioista painostani huolimatta.

Kun uskaltauduin tälle matkalle lähtemään, olen alkanut voimaan huomattavasti paremmin niin henkisesti kuin fyysisestikin. En välillä voi uskoakaan miten hyvä olo voi sisäisesti olla. Tuntuuko muista ihmisistä tältä? Miksi kukaan ei ole kertonut, että tämä on mahdollista? (ehkä onkin, en ole vain uskonut) Luulin, että elämän pitää olla sellaista vähän väkisillä puurtamista (perinteistä suomalaista negatiivisuutta). Elämä on nykyään paljon valoisampaa, vaikka toki huonoja hetkiä ja päiviä tähänkin elämään kuuluu. Mutta jotenkin tuntuu, että niistäkin on helpompaa päästä yli ja ohi, kun on enemmän sinut itsensä kanssa.

Jos siis halua oppia nauttimaan enemmän elämästäsi, tämä matka kannattaa ehdottomasti tehdä. Jos tuntuu, että polun alkua ei meinaa löytyä, yritä aina uudestaan, kokeile erilaisia keinoja, pyydä tarvittaessa apua (esim. terapia), älä luovuta!

Itselleni tämä matka on ollut ja on edelleen tärkein elämäni matka. Tämä matka on opettanut minulle itsestäni todella paljon, opettanut minut hyväksymään itseäni (vikoineen päivineen), rakastamaan itseäni, pitämään huolta kehostani ja avannut minulle uusia tulevaisuuden näkymiä. En muistakaan milloin viimeksi olisin odottanut tulevaa niin innolla.