Masennuksen maisemista kohti omia unelmia

Nyt on pitkään ollutkin todella hiljaista täällä blogissa. Ajauduin tosiaan reilu pari vuotta sitten pahimpaan masennusjaksoon koskaan ja sieltä olen pikkuhiljaa ollut kiipeämässä takaisin ylös. Parempiakin jaksoja on välissä ollut, mutta suuret takaiskut ja menetykset taas sitten hidastaneet toipumista. Tämän parin vuoden aikana olen sukeltanut tosiaan syvemmälle kuin koskaan, mutta ihanan terapeutin avulla päässyt pikkuhiljaa käsittelemään niin vanhoja kuin uusiakin haavoja.

Työkokeilu ja töiden päättyminen

Töihin palaamista yritin viime kesänä työkokeilun kautta, mutta masennuksen ja ahdistuksen oireet palasivat melkein heti pahana. Muutaman viikon kuitenkin yritin, ehkä vähän liian pitkäänkin ennenkuin myönsin, että ei paluu onnistu. Niinpä surkeana ja voimattomana palasin taas sairaslomalle. Lopulta työsuhteeni päättyi ja todennäköisesti tai ainakin toistaiseksi on urani IT-alalla ohi. Vaikeinta oli sanoa hyvästit ihanille työkavereille, mutta onneki yhteys säilyy vaikka töissä ei enää tavatakaan.

Suuria menetyksiä, tunteiden vuoristorataa

Työkokeilun aiheuttamasta voinnin huononemisesta olin jo hyvää vauhtia toipumassa vuoden lopulla, kun yllättäen menetimme äkilliselle sairaskohtaukselle erään erittäin meille tärkeän ihmisen, aivan liian nuorena. Tämä menetys on erittäin kipeä ja vaikeasti käsiteltävä meidän perheelle, sitä on vaikea edes itselleen pukea sanoiksi. Menetyksen myötä saimme tosin elämäämme lisää uusia ihania ihmisiä, joten todellista tunteiden vuoristorataa on tässä elelty. Ehkä joskus pystyn näistä kirjoittamaan lisää, vielä ei ole sen aika.

Surutyön läpikäyminen on vielä alkuvaiheessa, mutta jotenkin tuo menetys ja elämän täysin kesken jääminen on nyt saanut itsessäni vahvistanut sitä tunnetta, että NYT on aika tehdä juuri kaikki ne jutut mistä on joskus haaveillut tai ei ole edes uskaltanut haaveilla. Ei nyt enää odotella oikeaa aikaa, vaan tehdään ajasta oikea juuri NYT.

Unelmien toteutusta

Jo kauan ennen tuota haavetta, olen haaveillut oman podcastin tekemisestä. Erityisesti Stephen King ja Musta Torni -aiheesta. Ja uskomatonta kyllä, sekin on toteutumassa juuri tällä hetkellä. Ollaan ystävän kanssa julkaisemassa lähiaikoina podcast nimeltä Muitakin Maailmoja. Tää on niin siisti juttu, ettei sanat riitä kertomaan. Mä oon ollu Stephen King -fani jo teini-iästä asti ja Mustaan Torniin hullaannuin vuonna -98, kun sarjan 4. osa tuli suomennettuna. Sarja ja kaikki siihen liittyvä on tullut luettua moneen kertaan läpi ja nyt pääsen lukemaan sitä uudestaan ystävän kanssa, joka ei sarjaa ole aiemmin lukenut. Pääsen (ja podcastin kuuntelijat pääsevät) siis kokemaan Mustan Tornin vähän niinkuin ensimmäistä kertaa uudelleen ystävän silmin. Ja hommanhan ei tarvitse loppua Mustaan Torniin, vaan jos oikein innostutaan ja kuulijoita riittää niin vastaavia podcasteja voi tehdä muistakin kirjoista.

Katse kohti tulevaa

Paljon on siis tässä tapahtunut, mutta kirjoittaminen ei ole sujunut. Mutta jospa tämä blogikin tästä pikkuhiljaa heräilisi uudelleen henkiin oman voiman taas pikkuhiljaa löytyessä. Chakrajutut on pysyneet mukana matkassa ja kristallien kautta Chakrat ovat mukana Kuunveistäjän hommissakin. Teen siis Kristallikoruja chakroille merkityksellisistä kivistä ja keramiikassa mm. lohikäärmeitä, jotka voivat pidellä kristalleja käsissään tai pesässään. Lohikäärmeistä on tullut mulle koko ajan tärkeämpiä, niitä löytyy tosiaan savesta tehtynä ja tavoitteena on moottorisahallakin päästä lohikäärmeitä veistelemään.

Edelleen täällä siis olen omaa voimaani etsimässä erinäisistä takapakeista huolimatta. Pitäkää huolta itsestänne, sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen! (Mulle vaikeaa usein muistaa) Ja toteuttakaa unelmat NYT älkääkä joskus. Jos resurssit ei just nyt riitä konkreettiseen toteuttamiseen, niin suunnitelkaa, unelmoikaa, pitäkää unelmaa yllä. Tehkää asioita, mikä tuo teille hyvää mieltä ja pitäkää rakkaat lähellä <3 Ja loppuun Mustan Tornin kieltä lainaten ”Pitkiä päiviä ja miellyttäviä öitä!”