Vuoden vaihtuessa ajatukset pyörivät sekä menneessä että tulevassa. Mitä tämä vuosi on minulle opettanut ja mitä toivon seuraavalta vuodelta. Tänä vuonna olen käynyt läpi valtavia sisäisiä muutoksia. Olen tehnyt matkaa itseeni. Oppinut tuntemaan itseäni paremmin. Oppinut rakastamaan itseäni. Löytänyt ihan uusia ulottuvuuksia elämääni. Samalla olen elänyt aika erakoitunutta elämää. Toki koronan vaikutuksesta, mutta myös muista syistä. Tänä vuonna perheessämme on ollut useita erilaisia haasteita, jotka ovat vieneet energiaa, etenkin loppuvuodesta.
Läheisistä oma viime vuoden ja vuosien käyttäytyminen on varmaan näyttänyt itsekkäältä ja jotkut ovat saattaneet hiljaisuudestani loukkaantuakin. Erakoitumiseni alkoi useita vuosia sitten, kun masennus vei minut pimeyteen. Olen huomannut itsestäni, että mitä huonommin minulla menee, sitä enemmän haluan olla itsekseni. Masennus vei niin fyysisen kuin psyykkisen terveytenikin. Kun sieltä vähitellen sain kammettua itseni ylös, maailman valtasi korona ja perhettämme kohtasi muut haasteet. Jotenkin oli helppo jatkaa erakkoelämää. Toki, olen introvertti, joten viihdynkin yksikseni ja viime vuosien aikana myös hyväksynyt itsestäni tämän piirteen.
Olen elänyt suurimman osan elämääni tuntematta todella itseäni. En ole halunnut / uskaltanut katsoa sisimpääni ja tutkia mitä sieltä löytyy. Viime vuosien aikana olen tehnyt suuria löytöjä ja ehkä senkin takia olen tarvinnut normaalia enemmän yksinoloa.
Tänä vuonna olen jatkanut itseni opiskelua. Välillä intensiivisemmin, välillä taukoa pitäen. Loppuvuosi on mennyt levätessä. Syksyn monet haasteet veivät energiani, enkä ole jaksanut tehdä edes niitä asioita mistä nautin ja saisin energiaa. Mutta, koen että tällaiset tauot ja levähdykset ovat myös tärkeitä elämän polulla. Kehon ja mielen pitää saada välillä levähtää ja sulatella kaikkea oppimaansa. Itsellensä pitää osata olla armollinen. Jos keho ja mieli huutaa, että tarvitsevat lepoa, sitä pitää silloin niille antaa.
Tänä vuonna olen opetellut oman äänen käyttöä. Olen opetellut sanomaan omaa mielipidettäni. Se on minulle ollut haasteellista, koska olen kärsinyt alistumisen tunnelukosta ja sen vuoksi pyrkinyt miellyttämään toisia. Välillä oman mielipiteen ilmaiseminen on ehkä toisista kuulostanut töykeältä. Olen ollut kuin pieni lapsi, joka vasta opettelee kommunikointia, en ole osannut välttämättä mielipiteitäni esittää kohteliaasti. Pienistäkin itseilmaisun hetkistä olen kuitenkin saanut kokea suurta sisäistä riemua, minä uskalsin, minä osasin.
Olen opetellut kirjoittamaan: blogiin, kirjoituskurssilla, itsekseni. Blogin ja kirjoituskurssin kautta olen myös jakanut kirjoituksiani muille. Tämä on toki myös oman äänenkäytön harjoittelemista (kurkkuchakran avaamista). Olen opetellut luottamaan intuitioon, oppinut aistimaan energioita, heittäytynyt erilaisiin meditaatioihin. Olen oppinut nauttimaan hetkestä ja rakastamaan itseäni. Olen saanut tänä vuonna kokea niin monenlaisia uusia asioita ja tavata upeita ihmisiä, että en voi olla muuta kuin kiitollinen.
Uudelta vuodelta toivon: itsensä opiskelulle jatkoa, Itsensä rakastamista, kirjoittamisen riemua, parisuhteen ja äiti-tytär suhteen syventämistä, muiden perhesuhteiden syventämistä sekä ystävyyssuhteiden uudelleenvirittämistä / syventämistä. Toivon rakkautta, rakkautta, rakkautta.
Tämä matka mitä itse olen tehnyt oman itseni löytämiseksi, on antanut minulle niin valtavan paljon, että toivon, että kaikki saisivat tämän joskus kokea. Elämä on niin paljon rikkaampaa, kun uskaltautuu tälle matkalle. Helppoahan se ei aina ole, mutta todellakin sen arvoista. Niinpä toivotan teille kaikille ensi vuodelle itsensä löytämisen iloa, itsensä rakastamista, unelmien löytämistä ja elämän virtaan heittäytymistä! Onnea, iloa ja rakkautta vuodelle 2022!
Suomi 
English