Tämä kirjoitus on odottanut lopullista muotoaan jo puolisen vuotta. Ensimmäisen kirjoitelman kokemuksistani kirjoitin jo pian retriitin jälkeen, mutta vasta nyt tuntui hetki oikealta kirjoittaa kokemus julkaistavaan muotoon.
Olin viime lokakuussa ”Naisen oma voima, rohkeus ja kukoistus” -retriitillä Iitissä, Radalla Resortissa. Retriitin vetäjänä toimi ihana, sydämellinen Iina Lempinen. Hän on Life Coach -valmentaja, voimavaravalmentaja,työyhteisökouluttaja ja tietokirjailija. Hän tekee myös energiahoitoja ja ohjattuja meditaatioita.
Radalla Resort tarjosi retriitille ihanat puitteet. Tunnelma oli ihana niin salissa, missä varsinainen retriitti pidettiin, kuin ravintolassa ja hotellihuoneissakin. Ruoka oli taivaallisen hyvää ja annokset olivat kuin taideteoksia.
Retriitin ohjelmasta
Viikonloppu koostui erilaisista meditaatioista, valmennusharjoituksista, hoitokanavoinneista ja manifestoinneista. Kokonaisuus tuntui tarkkaan harkitulta ja juuri sopivalta sille porukalle, keitä retriisissä oli mukana. Iinan johdolla osallistujien kesken muodostui nopeasti lämmin, sydämellinen ja luottamuksellinen ilmapiiri.
Meditaatiot
Meditaatioiden aikana sain mm. hoitoa eri chakroihin, maskuliinisen ja feminiinisen tasapainoa minussa tasapainotettiin, harjoitin anteeksiantamista ja tapasin jopa lohikäärmeeni.
Merkityksellisemmäksi kokemukseksi on jäänyt anteeksiantamiseen liittyvä meditaatio. Sen avulla huomasin, että yksi iso asia, jonka jo luulin käsitelleeni, olikin edelleen mun mielessä, mun kehossa.
Näen monesti meditaation aikana mielessäni kuvia ja tämän meditaation aikana näin kuinka mun sydänchakran alta nousi iso musta iljettävä pallo. Se ei ois halunnu millään nousta sieltä, mutta niin se vain nousi. Tämä pallo edusti mun suurta tunnelukkoa, mikä on estänyt vuosikausien ajan mua tuntemasta tunteita syvästi. Olin yrittänyt haudata kaikki mun ikävät tunteet piiloon ja ne oli tehneet mun sydämeen tällaisen tukoksen. Iinan avulla pääsin nyt viimein löytämään ja hoitamaan tätä haavaa. Työskentely haavan kanssa toki jatkuu edelleen, mutta retriitin aikana pääsin hyvään vauhtiin. Meditaation aikana näin myös huvittavan näyn, kun tämä tukos nousi pois sieltä sydänchakrasta, jäljelle jäi tyhjä kraateri ja mun mielessä vilahti ”työmaa-alue” -kyltti. Eli varmaankin vinkki mulle, että nyt täytyy hoitaa vielä tätä aluetta, että saadaan sydänchakra ehjäksi.
Valmennukselliset tehtävät
Tykkäsin tosi paljon myös valmennuksellisista tehtävistä.
Teimme mm. irtipäästämis -harjoituksen, missä ensin tuli ajatella miltä meistä tuntuu elää elämää kuten tällä hetkellä. Sitten mietittiin Iinan ohjauksessa, että millaista olisi unelmaelämämme. Kun ajattelin ensin nykyistä elämääni, tuntui siltä kuin joku olisi vetänyt mua jaloista alaspäin ja toisaalta painoa lastattu mun päälle, niin että olo oli erittäin raskas, tahmea ja vastenmielinen. Kun saimme luvan siirtyä uuteen elämään, unelmaelämäämme, olo keveni heti, tuntui vapaalta. Tuntui kuin ois ollu mahdollista lähteä lentoon. Olo oli aivan älyttömän hyvä. Mieleen tuli: ”Ei enää ikinä takaisin vanhaan.” ja ”Olet itse itsesi pahin vihollinen”.
Harjoituksen aikana meidän piti myös miettiä, mikä estää meitä elämästä omaa unelmaelämäämme ja tämä oli mun vastaus siihen kysymykseen. Eli minä itse olen suurin este omalle unelmaelämälleni. Kaikki mun tärkeimmät, lähimmät ihmiset tukee mua jo, ei mua kukaan muu estä kuin minä itse. Nyt pitäisi päästää irti kaikista vanhoista uskomuksista ja uskaltaa mennä kohti sitä omaa unelmaa. Alkaa jo nyt elämään niin kuin kaikki unelmat ois jo saavutettu, eikä vaan odottaa, että jostain ulkopuolelta joku tulee ja antaa sulle sen unelman. Kaikki on mahdollista, mutta toki sen eteen pitää tehdä töitä.
Kuningatar ja lohikäärme
Illalla saunoimme järven rannalla kotasaunassa ja sen jälkeen kokoonnuimme vielä saliin viettämään kuningatar -hetkeä. Heittäydyimme miettimään millaista elämämme olisi, jos olisimme kuningattaria. Miltä tuntuisi, miten käyttäytyisimme. Miten seisoisimme, kävelisimme. Harjoitus oli yksinkertainen, mutta voimauttava.
Illan päätimme lohikäärme -meditaatiolla. Saattaa kuulostaa hassulta puhua omasta lohikäärmeestä, mutta minulle lohikäärmeestä oli jo aiemmin tullut meditaatioiden vakiovieras. Lohikäärme edustaa omaa voimaamme ja siksi se onkin niin tärkeä.
Nytkin se tuli mielikuviini ja antoi minulle viestit: ”Ole nainen” ja ”Pidä puoliasi”. Olen tosiaan elänyt pitkään hyvinkin maskuliinisessa maailmassa ja vähän ehkä myös piilotellut naiseuttani. Nyt on aika sisäisen naiseni tulle enemmän esille. Minun pitää myös opetella pitämään puoliani, niin omalta itseltäni kuin muiltakin.
Suolaseremonia
Retriitin lopetimme sunnuntaina iltapäivällä suolaseremonialla. Itselle tämäkin oli jotain aivan uutta, joten en tiedä osaanko oikein kuvailla sitä, mutta yritän. Seremoniassa laitetaan ensin kulhoon runsaasti suolaa ja sekoitetaan joukkoon suolaseremonian juuri. Tämä on aiemmista seremonioista talteen otettua suolaa. Sen jälkeen jokainen seremoniaan osallistunut vuorollaan lisää suolan sekaan valitsemiansa ainesosia, meillä oli käytettävissä mm. eri mausteita, eteerisiä öljyjä ja ruusun terälehtiä. Meistä jokainen sai ensin laittaa suolaan jonkin ainesosan ja toivoa/rukoilla sen myötä koko ryhmälle jotain asiaa. Sen jälkeen Iina tahtoi, että lisäämme suolaan myös jonkin toiveen itsellemme, koska naiset hyvin harvoin toivovat itselleen mitään. Sitten saimme sekoittaa ainekset suolaan ja siunata suolan. Jokainen teki siis tämän vuorollaan ja lopuksi saimme jokainen mukaan osan suolasta, käytettäväksi omissa suolaseremonioissa tai vaikka jalkakylpyyn. Tämä oli todella ihana lopetus retriitille. Saimme vähän miettiä retriitillä oppimiamme asioita ja toivoa ensin hyvää kaikille retriitillä olleille ja sitten myös itselle. Seremonian jälkeen olo oli rakastava, rakastettu, kevyt ja lämmin.
Lopuksi
Retriittimatka oli tärkeä, ihana, opettava, rakastava, mielenkiintoinen ja eheyttävä. Olen erityisen kiitollinen Iinalle, joka suurella sydämellään johdatti meidät upealle matkalle sisäiseen naiseuteen, sisäiseen voimaan. Olen todella kiitollinen myös muille retriitille osallistuneille, yhdessä koimme viikonlopun aikana jotain ihmeellistä. Retriitti oli todella tärkeä etappi omalla henkisen kehityksen matkallani.
Tähän loppuun haluan vielä sanoa, että itse olen kokenut meditaatioiden aikana monia asioita, joita ei voi tieteellisellä tavalla todistaa. Näen paljon mielikuvia asioista, kuten edellä olen kuvannut ja tunnen myös erilaisia energioita. Sillä, miten jokainen nämä asiat tulkitsee, ei mielestäni ole suurempaa merkitystä. Joku voi kokea ne todisteena jostain korkeammasta voimasta, toinen jostain yliluonnollisesta, kolmas vain merkkinä alitajunnan ja mielikuvituksen yhteistoiminnasta. Minusta sillä ei ole merkitystä mihin uskoo. Vain sillä, että ottaa nämä kokemukset vastaan avoimin mielin ja ottaa niistä sen avun vastaan mitä ne tarjoavat.
Itse olen saanut aivan valtavan avun Iinan ohjaamista meditaatioista ja hoitokanavoinneista niin tällä retriitillä kuin sitä aiemminkin (olen mukana Iinan vetämässä Kultaiseen aikaan -ryhmässä, ehkä kirjoitan siitäkin kokemuksia joskus tänne blogiin) Matkani oman voimani löytämiseen on päässyt aivan uskomattomaan vauhtiin Iinan avulla. Se, miten Iinan löysin, on myös ihmeellinen tarina ja Iinan osallisuus mm. tämän blogin syntymiseen vieläkin ihmeellisempi. Kirjoitan siitäkin joskus myöhemmin.
Iinalla on facebookissa Sydäntietoinen ja rakkaudellinen elämä -ryhmä. Siellä hän jakaa ajatuksiaan ja sen kautta pääsee mm. halutessaan osallistumaan hänen meditaatioihinsa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan! Instagramista löydät hänet nimellä sydantietoinen_elama.
Suomi 
English